”Oletko koskaan
tuntenut sadetta?” hän kysyi minulta utelias hymy huulillaan.
Nuori mies käveli kaupungin halki kohti linja-autoasemaa.
Ilma oli viileä, syksy veti viimeisiä hengenvetojaan, eikä enää moneen päivään
ollut satanut vettä. Syksyn sateinen sää oli lähtenyt karkuun pikkupakkasten ja
mahdollisten räntäsateiden tieltä. Se hänenkin olisi pitänyt tehdä, nuorukainen
mietti kävellessään. Sen sijaan, että hän kävelisi vilpoisessa syystalven
ilmassa ilman hanskoja, hän olisi voinut jäädä sisälle lämpimään ja keittää
itselleen kupillisen höyryävää teetä.
”Tietenkin olen”,
vastasin.
Nuorukainen saavutti linja-autoaseman juuri sopivasti
nähdäkseen illan viimeisen auton lähtevän hitaasti liikkeelle. Hän koetti
heiluttaa kuljettajaa odottamaan, mutta eihän tämä nähnyt häntä siellä
hämärässä. Olisi pitänyt ottaa heijastin mukaan, nuori mies miltei manasi
mielessään. Hän kaivoi puhelimen taskustaan ja leikitteli hetken soittavansa
ystävälleen myöhästyneensä linja-autosta ja menevänsä kotiin. Mutta he eivät olleet
nähneet yli viikkoon. Sen sijaan, että olisi ilmoittanut tytölle menevänsä
kotiin, hän ilmoitti tälle kävelevänsä. Toinen lupasi laittaa hänelle teetä,
kun hän pääsisi perille.
”Entäs ensilumen?
Oletko tuntenut senkin?”
Nuorukaisella oli edessään lähes puolen tunnin
kävelymatka. Kun matkaa oli jäljellä noin kolmannes, taivaalta alkoi hiljalleen
laskeutua höyhenenkevyitä lumihiutaleita. Ensilumi. Vaikka hänen sormensa
olivat kohmeessa ja varpaansa viluiset, hento lumisade sai hänet hymyilemään.
Karistamatta hymyä huuliltaan nuori mies jatkoi matkaansa. Päästyään jäljellä
olevan kolmanneksen puolivälin yli, nuorukainen pysähtyi. Niin hämmentynyt hän
oli nähdessään lyhythiuksisen tytön juoksevan häntä vastaan ilman kenkiä,
pukeutuneena vain ohueen kesämekkoon.
Jouduin miettimään
hetken, ennen kuin sain vastattua.
”Ei, en ainakaan
samalla tavalla.”
Nuori mies riisui takkinsa ja antoi sen jo vilusta
värisevälle tytölle. Sadatellen toisen älyttömyyttä hän nosti toisen
reppuselkäänsä ja lähti jatkamaan matkaansa. Nuorukainen oli ehtinyt tottua jos
jonkunlaisiin päähänpistoihin vuosien varrella, mutta tätä hän ei ollut osannut
odottaa. Tyttö kuitenkin vain nauroi hänen korvan juuressaan ja puristi
kantajaansa päästäkseen lähemmäs toisen lämpöä. Nuorukainen laski toisen vasta
tämän kodin terassilla ja hetken he seisoivat hiljaisuudessa.
”Tältä ensilumi
tuntuu”, hän kuiskasi ja kurotti painamaan viileät huulensa huulilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti