Sirius istui makuusalissa, sänkynsä reunalla. Hiljaisuuden
rikkoivat vain syyssateen rummutus ikkunalasia vasten ja pojan ikätovereiden
satunnaiset lakanoiden välissä liikahtelun tuottamat kahinat. Oli satanut miltei
aamiaisesta asti, mutta tasainen ropina oli jatkunut pitkälle illallisen
jälkeen. Tällä hetkellä sen yleensä rauhoittava ääni oli ajaa unettoman
Siriuksen hulluuden partaalle.
Varovaisesti poika nousi sängyltään irvistäen huomaamattaan
patjan jousien hiljaiselle narahdukselle. Paljaiden jalkojen askeleet
kivilattialla olivat lähes äänettömät Siriuksen suunnatessa parhaan ystävänsä
matka-arkulle. Hän kyykistyi arkun eteen ja oli menettää tasapainonsa lyöden
polvensa kevyen kolahduksen saattelemana matka-arkun reunaan. Hammastaan purren
poika odotti kivun ja huuliltaan pyrkivän kirousryöpyn väistymistä. Ollessaan
jälleen itsensä herra Sirius avasi arkun hitaasti, vain sen verran, että hänen
kätensä mahtui etsimään tuttua viittaa.
Sormien tavoitettua nesteenä soljuvalta tuntuvan kankaan,
Sirius veti viitan kätensä mukana arkusta, antaen ajattelemattomasti kannen
kolahtaa kiinni. Lähimmästä sängystä kantautuva kahina ja mutina saivat hänet
jähmettymään henkeään pidellen. Hetkeä myöhemmin, oltuaan varma ettei kukaan
ollut herännyt, Sirius suoristautui täyteen pituuteensa. Hän heitti viitan
hartioilleen kuullen vain hiljaisen, pehmeän, kuin kuiskauksena käyvän
kahahduksen.
Seuraavaksi hiljaiset askeleet eivät suinkaan vieneet poikaa
oleskeluhuoneen puolelle. Sirius käveli aiempaa varovaisemmin toisen ystävänsä
sängyn viereen. Yhä hämmästellen jästimaailman keksintöjä hän napasi mystisen
muovirasian jonka kannessa komeili teksti, jossa ei Siriuksen mielestä ollut
järjen hiventäkään. Walkman. Rasiaan ohuella muovilangalla kiinnitetyt,
pehmustetut korvalaput miltei pääsivät kolahtamaan yöpöydän puiseen pintaan.
Katsottuaan kaiken olevan turvallisesti mukana poika
suuntasi hiljaa ulos makuusalista. Ajatuksissaan jo aivan muualla seikkaileva
Sirius suuntasi suoraan muotokuva-aukolle jättäen oleskeluhuoneen taakseen.
Käytävällä vastaan tuleva hiljaisuus oli läpitunkevampaa pojan suunnatessa
vakain askelin tuttuun paikkaan. Nukkuvat muotokuvat mutisivat unissaan, jonkun
jopa kuorsatessa, välittämättä sängystään poistuneesta poikalapsesta.
Tutulla ikkunasyvennyksellä Sirius pysähtyi ja hypähti
levennykselle istumaan. Drop. Dro-rop. Drop. Dro-ro-ro-rop. Sadepisarat iskivät
ikkunaan kuin hakien tahtia, epäonnistuen kerta toisensa jälkeen. Kietoutuen
viittaan paremmin Sirius nosti korvalaput korvilleen ja painoi mysteerirasian
kyljessä olevaa nuolikuviolla koristeltua nappia, antaen itsensä ajautua
jästimusiikin mystiseen maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti