tiistai 10. joulukuuta 2013

Kesän ensimmäinen kaatosade

Pieni tyttö istui kuistilla yksin. Ilma oli sees, tukahtunut ja pilvet roikkuivat taivaalla odottavasti. Auringonsäteet eivät pystyneet läpäisemään pilvikerrosta. Tyttö mutristi huulensa ja tuijotti taivaalle synkkänä.

Pian sataa taas
ja on helpompaa hengittää.
Taas kastutaan
Armon vettä riittää,
se meidät herättää.

Tyttö heilutteli hiljaa jalkojaan, joita peittivät kirkkaanpunaiset kumisaappaat. Kädet puristuivat pienen sateenvarjon ympärille ja silmät tuijottivat pilviä niin odottavasti, että silmät vesittyivät. Tyttö pyyhkäisi vedet hihaansa ja jatkoi tuijottamista, ne olivat luvanneet, eikä lupauksia saanut rikkoa.

Mut murhekin on elämää.
Muista auttaa ystävää,
jos surujen määrä
yksinäisen näännyttää.

Pienet kumisaappaat päästivät vaimean tömähdyksen kun tyttö hypähti seisomaan. Hän käveli määrätietoisesti keskelle suurta pihaa ja käänsi katseensa suoraan ylöspäin.
"Ei lupauksia saa rikkoa", tyttö kuiskasi ja odotti hetken. Mitään ei tapahtunut.
"Ei lupauksia saa rikkoa", tyttö sanoi nyt voimakkaammin ja katsoi uhmakkaasti taivasta. Mitään ei tapahtunut.
"Ei lupauksia saa rikkoa, äiti sanoi niin!" tyttö huusi nyt itku kurkussa ja kuumat kyyneleet kastelivat tytön posket.

Pian sataa taas
ja on helpompaa hengittää.
Taas kastutaan
Armon vettä riittää,
se meidät herättää.

Tytön poskelle tipahti viileä pisara ja tyttö pyyhki sen hihaansa. Uusi pisara, ja vielä kolmas. Tyttö katsoi hämmästyneenä taivasta, josta alkoi nopeaa tahtia tippua lisää pisaroita, suurempia ja tiheämpään. Riemuissaan tyttö avasi sateenvarjonsa ja juoksi ympäri pihaa.
Vettä tuli kaatamalla ja pian pihassa oli monta suurta lätäkköä, joihin tyttö hyppi kumisaappaillaan helisevästi nauraen. Kesän ensimäinen kaatosade.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti